Joulutauko

Haalistunut tapetti vetäytyy vähintään joulutauolle ja pohtii samalla, vieläkö juttu jatkuu.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulunaikaa ja onnea tulevalle vuodelle teille lukijani ja läheisenne. 
Ja kiitos palautteista.

Eija Kinnunen

WC

WC:t ovat tärkeitä laitoksia. Tienvarsien ilmaisiin käymälöihin en uskalla mennä. Olen kuullut kauhujuttuja niiden siisteystasosta ja joskus hätäpäissään kurkistanut sisään. Uskaltamatta mennä. Ymmärrän, että niiden siivoustiheys ei ole suuri, mutta sitä en ymmärrä, miksi ne pitää sotkea siihen kuntoon? Kuka viitsii? On kai se yletön sotkeminen ja tuhraaminenkin sotkuista hommaa?


Maksulliset WC:t ovat luonnollisesti siistimpiä. Ongelmana usein vaan on niihin pääsy. Nykyään käteistä ei aina ole, tarvittava kolikko saattaa hädän hetkellä puuttua. Miehelleni tämä ei ole yleensä ongelma. Jostain syystä hän onnistuu useimmiten pääsemään sisään ilmaiseksi.


Parin vuoden takaisella pyöräreissullamme pysähdyimme Kempeleellä jäätelökioskille ja suunnittelimme samalla vessakäyntejä. Viereinen liikuntahalli näytti olevan avoinna, joten hätäisempänä mieheni lähti sinne ensin, pääsi pokkaamalla sisään ja sisällä vessaan. Minä vartioin kamppeitamme sillä aikaa. Yritin samaa temppua, kun mieheni palasi. Ovet olivat lukossa eikä ketään näkynyt missään. Palasin tuskastuneena takaisin, jolloin touhujamme seuraillut paikallinen nuorimies kertoi, että halliin pääsee vain avainkortilla. Jostain syystä ovi oli jäänyt avoimeksi, kun mieheni sinne meni. Ystävällinen nuorimies osoitti meille liikekiinteistön, josta lähin wc löytyi.


Seuraavan kesän pyöräretkellämme istahdimme Maarianhaminan keskustassa terassille. Mieheni lähti vessaan, joka löytyi liikekiinteistön sisältä monen mutkan ja portaikon takaa. Meillä ei sattunut olemaan kolikoita, mutta palatessaan mieheni kertoi, että vessaan pääsi ilmaiseksi. Kolistelin vuorostani kellarivessaa kohti. Pyöräilykenkien metallilukkopohjat, sileä kivilattia ja kova hätä asettivat etenemiselle haastetta. Piti edetä hitaasti ja varovaisesti. Kun vihdoin löysin etsimäni, niin yllättäen ovi oli lukossa ja sisään pääsemiseen tarvittiin kolikko! Kiroilin humoristimieheni tehneen tämän tahallaan. Konkoilin erittäin pahantuulisena takaisin terassille hakemaan korttia, jolla saisin lunastettua rahaa kassalta. Mieheni ei ole tähän päivään mennessä uskaltanut tunnustaa, että olisi juoksuttanut minua huvikseen.


Berliinissä mieheni päätti mennä kadulla sijaitsevaan yleiseen vessaan. Me muut jäimme pienen matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. WC oli varattu. Sanoin seurueellemme, että mieheni varmaankin sujahtaa samalla oven avauksella sisään, kun edellinen kävijä tulee ulos. Säästää näin 50 senttiä. Näinhän siinä kävi. Tunnen mieheni.


Pian WC:n ovet kuitenkin avautuivat ja mieheni kurkisti käkikellotyyppisesti ulos. Emme nähneet, oliko hänellä housut jalassa. Emmekä kehdanneet olla puhe-etäisyydellä, joten hihitellen vain epäilimme, että ovet avautuvat automaattisesti, jos rahaa ei ole laitettu. Ovet sulkeutuivat ja hetken päästä sama toistui. Tällöin mieheni tuli ulos (onneksi housut jalassa), kaivoi kolikon taskustaan ja pääsi onnistuneesti vessaan.



Palattuaan hän kertoi, että kun ovet sulkeutuivat, wc:stä tuli pilkkopimeä. Ei mitään mahdollisuutta saada asiaansa hoidettua. Kun ovet sitten avautuivat hetkeksi, valoa tuli sen verran, että mieheni hahmotti tilan ja kuvitteli suoriutuvansa tehtävästä myös pimeässä ovien jälleen sulkeuduttua. Tällöin sisällä oli kuitenkin alkanut kuulua epäilyttävä ääni. Mieheni mieleen oli tullut tarina keskieurooppalaisista vessoista, joissa on automaattinen koko tilan puhdistava suihkutus. Hän arveli, että koska rahaa ei oltu laitettu, automaatti päätteli, että wc:ssä ei ole ketään. Kohta käynnistyisi voimakas suihku, joka huuhtoisi koko WC:n sisällä olevine pummeineen. Joten hän hätääntyi tulemaan ulos ja maksamaan tällä kertaa kiltisti. Ei se aina onnistu ilmaiseksi hänelläkään.